Tuomo Silenti (toim.)

Kruunun päätöksellä viitoitettiin vuonna 1905 Houtereen ja Lehtisen saaren länsipuolelle uusi kulkuväylä. Kuorsalolaiset olivat siitä harmissaan, koska se kulki heidän parhaimman kalavetensä poikki ja heikensi merkittävällä tavalla saarelaisten pääelinkeinon syyshailin pyyntiä. Kuorsalolaiset anoivat kalavetensä pirstoutumisesta korvausta Keisarilliselta Suomen Senaatilta, mutta tuloksetta. Saarelaiset saivat kyllä ymmärtämystä syntyneestä vahingosta kalastusten tarkastelijalta ja myös Viipurin läänin kuvernööriltä, mutta mikään ei auttanut. Kiista kesti kolme vuotta ja jälkipolville jääneistä asiakirjoista selviää Kuorsalon isäntien nöyrät perustelut viranomaiselle. Samalla asiakirjat kertovat ahdingosta, jonka uusi laivaväylä aiheutti saaren asukkaille.

Suurvaltaisin, Kaikkein armollisin Keisari ja Suuriruhtinas

On yleisesti tunnettu, kuinka me ulkosaarelaiset olemme pakotetut melkein yksinomaan saamaan elatuksemme hailinpyynnillä, joka ei ole nykyään kuinkaan tuottavaa. Hailinpyyntiä harjoitetaan pääasiallisesti syksyn aikana, jolloin tuuliset säät estävät loitommalle ulapalle menemästä niin, että on pakotettu katsomaan saarien suojaamia paikkoja. Kun sitä paitsi nk. syyshaili ei pysähdy meidän vesillämme, vaan kulkee lähempänä mannermaata oleviin lahtiin ja sieltä taas takaisin mereen, silloinkin valiten yksistään yhtäjaksoisia syviä uomanteitä ovat kalastuspaikat hyvin rajoitetut. On aivan luonnollista, että laivaväylät muodostavat juuri edellä mainittuja kalastukseen soveltuvia syvänteitä. Niin kuin myötä liitetystä kartasta käy selville, ovat vetemme joka puolella niin laivaväyläin piirittämät, ettei syyshailin kalastukseen jää muuta kuin kapeat syvänteen reunat laivaväyläin sivulla. Väylät taas ovat kalastukselle kokonaan sopimattomat, nykyään etenkin, kun melkein yksinomaan käytetään ”kohoverkkoja”, toisin sanoen verkot lasketaan veden pintaan tahi muutamia metrejä siitä. Tähän saakka oli meillä vielä eräs syvä uomanne, joka kulkee Houtereen ja Lehtisen saarien länsipuolella laivaväylistä vapaa ja olikin erittäin soveliaan saarien suojaaman asemansa ja kalarikkautensa takia parhaita pyyntipaikkojamme, ollen muun muassa myöhään syksyllä ainoa paikka, mistä hailia saatiin. Tähän on nyt kumminkin valtion toimesta viitoitettu kulkuväylä, niin ettei siitäkään ole muuta kuin reunat jäljellä kalastuksen käytettäväksi.

Kun nyt vesi muodostaa suuren osan meidän manttaalistamme, toisin sanoen on meidän yksityisomaisuuttamme, niin katsomme kärsineemme sen kautta, että osa tästä omaisuudesta on tehty meille arvottomaksi. Voitaisiin ajatella, että onhan vesillämme jo niin paljon kulkuväyliä ilman, että me niistä olisimme vaatineet mitään korvausta. Nämä väylät ovat kumminkin vallan toisessa asemassa. Ne ovat nimittäin syntyneet ja viitoitettu ennen jakoa ja ovat siis jyvityksessä tulleet huomioon otetuiksi, jota vastoin yllä mainittu syvänne on jyvityksessä kelpaavana kalavetenä arvosteltu.

Uskallamme näin ollen Vehkalahden Kuorsalon kyläkunnan valtuuttamina asiamiehinä nöyrimmästi anoa, että Teidän Keisarillinen Majesteettinne armossa suvaitsisi myöntää soveliaan korvauksen menettämästämme kalavedestä.

Yllä ollen syvimmässä alamaisuudessa
Suurvaltaisin, Kaikkein armollisin Keisari ja Suuriruhtinas
Teidän Keisarillisen Majesteettinne nöyrimpiä ja uskollisimpia alamaisia

Wilhelm Korjuslommi             Artturi Sipari

(Ennen korvausanomuksen tekemistä kansakoululla oli pidetty Kuorsalon kyläkunnan kokous 31.3.1907. Se valtuutti kaksi miestä ajamaan asiaa. Valituiksi tulivat insinööri Artturi Sipari ja tullivahtimestari Wilhelm Korjuslommi.)

Kun kruunun nimismiehen mielestä kenelläkään eikä siten myöskään kuorsalolaisilla ollut omistusoikeutta kyseisiin kalavesiin, pyydettiin Viipurin läänin maanmittausinsinööriltä Viktor Heleniukselta selvitystä kalavesien jakosuhteista.

Kuorsalon jakokunnan vesien jakosuhteet

Isojaon asiakirjat osoittavat, että Kuorsalon ja Tammion (Stamö) saarikylät kuuluvat Viipurin läänin Vehkalahden pitäjään ja muodostavat yhden jakokunnan, johon sisältyy talo N:o 1 Kuorsalon kylässä 1/3 osalla väliaikaisella manttaalilla ja talo N:o 1 Tammion kylässä 1/6 osalla väliaikaisella manttaalilla. Näitten talojen välillä toimitettiin isojako vuonna 1870 ja vahvistettiin kihlakunnan oikeudessa 1873.

Isojaossa saivat saarikunta, johon kuului ainoastaan saaria, vanhat nautintonsa saarissa ja yhteiset saaret jaettiin heidän kesken manttaalin mukaan. Talolla N:o 1 Kuorsalon kylässä toimitettiin välijako 35 osakkaan välillä vuonna 1873 ja vahvistettiin kihlakunnan oikeudessa vuonna 1880 ja talo N:o 1 Tammion kylässä jaettiin 57 osakkaan välillä vuonna 1880 ja vahvistettiin kihlakunnan oikeudessa 1881.

Vesialueen piirirajat Kuorsalon ja Tammion kylien ympäri ovat käyty ja vahvistettu Virolahden pitäjää ja Mäntlahden kylää vastaan kihlakunnan oikeudelta 1869 ja Hovioikeudelta 1881 ja Haapasaaren saaristoa vastaan 1895 kihlakunnan oikeudessa.

Vuonna 1900 toimitettiin jakokunnassa kalaveden jako osakkaiden välillä, vaan jako kumottiin kihlakunnan oikeudessa, joten kalavesi on toistaiseksi yhteinen jakokunnassa.

Sitten on vuonna 1905 jakokunnan kalavesi laskettu tekevän 15700,66 hehtaaria, josta rauhoituspiiriksi on erotettu 9,9 osaa koko vesialueesta. Tällä kannalla ovat siis nykyään jakokunnan vesialueen jakosuhteet.

(Maanmittauksen Ylihallitus Suomessa. Ad N:o 1824/509 AD PW171/94 1907
5.8.1908 Wiipurin lääninmaanmittari Viktor Helenius. Ad N:o 10/29 08).