Perjantai-iltana Vekanlahdella leijuivat vienot sävelet enteillen hyvää lauantain musiikkipitoista juhlapäivää ajatellen. Viimehetken viimeistelyharjoitus varmisti kaiken olevan kunnossa. Juhlapäivän aamu oli aurinkoinen ja kuluneiden päivien sadepilvet olivat haihtuneet. Kellon lähestyessä 13:a juhlakansaa oli kokoontunut Seurantalolle runsain joukoin. Salin istumapaikat olivat varattuina viimeistä sijaa myöten ja seinänvierustatkin täyttyivät. Pian odotus palkittiin ja lavalle marssi hieno joukko pidettyjä pelimanneja. Ankkurit ylös oli tuttu avausnumero ja tämän jälkeen ohjelma sisälsi muisteloita Woxi-Weikkojen yhteiseltä taipaleelta niin musiikin kuin hauskojen anekdoottienkin muodossa. Ikluuvin Immet suoriutuivat tyylikkäästi omasta osuudestaan tarjoten kansainvälistä musiikkia sekä saksaksi, että ruotsiksi laulettuna. Aina Tammiosta saakka oli saapunut esiintyviä vierailijoita tuomaan oman musiikillisen tervehdyksensä naapurisaaren musikanteille. Kuutamoiset esittivät kolme tuttua numeroa saaden ansaitsemansa aploodit. Muista vierailijoista mainittakoon vielä Heikki Arvilommi, joka enneunistaan huolimatta suoritui vaativasta tulkinnasta hienosti. Lavalla piipahtivat myös pitkäaikaisen ja rakkaan yhteistyökumppanin, Kuorsalo-Seuran, edustajat luovuttamassa oman muistamisensa Saaren omalle orkesterille. Päiväjuhlat huipentuivat arpajaisiin, jossa arpaonni ei suosinut allekirjoittanutta. Tästä masentuneena iltajuhla jäikin sitten väliin ja sen tapahtumista ja tunnelmista kertoillee joku paikalla olleista tarkemmin:)
